Meillä Lappeenrannassa halutaan ajatella, että lapsille annetaan sellaista tukea kuin he tarvitsevat ja silloin kun he sitä tarvitsevat, riippumatta siitä, millä tuen tasolla lapsi on pedagogisten asiakirjojen perusteella. Tämän lukemisen kolmiportaisen tuen mallin on tarkoitus tiivistää erilaiset tavat tukea lasten lukemisen kehittymistä. Yleinen tuki tulisi olla kaikkien lasten saatavilla päivittäin ja mitä paremmin se toimii, sitä vähemmän tarvitaan tehostetun ja erityisen tuen portailla olevia tukimuotoja.
Kaikki tässä mallissa esitellyt tukimuodot ovat kaikkia lapsia varten. Kolmiportaisuus ilmentää tuen intensiteetin ja yksilöllisyyden lisääntymistä, mutta ei ole sidoksissa siihen, millä tuen portaalla lapsi itse on. Mallin tarkoitus on auttaa opettajia näkemään, kuinka lukemista voidaan koulussa tukea ja kuinka paljon sujuvan lukutaidon eteen on tehtävissä. Malli toivottavasti auttaa myös jäsentämään sitä, mitkä ovat ensisijaiset ja kaikille välttämättömät tukimuodot ja mitkä puolestaan ovat käytössä sitten, kun lukemisessa on pulmia.
Lukemisen opettamisen kolmiportainen tuki
Olemme luoneet lukemisen kolmiportaisen tuen mallin avuksi lukemisen opettamiselle. Olemme keränneet ideoita ja ajatuksia lappeenrantalaisilta luokanopettajilta ja varhaiskasvattajilta lukuvuoden 2018-2019 aikana. Teoriatietoon peilaten olemme sijoittaneet lukemisen tukimuodot eri tasoille. Haluamme korostaa, että kaikki tukimuodot ovat kaikkien lasten käytössä riippumatta siitä, millaista tukea hän lukemiseen tai oppimiseen ylipäätään saa.
LUKEMISEN YLEINEN TUKI
Lukemisaktiivisuus ja lukemisen harrastaminen liittyvät vahvasti hyvään lukutaitoon (Välijärvi ym. 2002) Koulussa harjoitellaan lukemista systemaattisesti ja sille varataan aikaa. Tähän kuuluvat mm. päivittäiset lukuhetket luokassa, päivittäinen lukuläksy ja lukemisen seurantajärjestelmä (lukupassi). Lukemisen harjoittelun tulee olla motivoivaa, systemaattista, tarpeeksi pitkäkestoista ja asteittain tehostuvaa (Kairaluoma 2014). Lukupäiväkirjat ja lukudiplomit toimivat motivointikeinona, jolla varmistetaan päivittäinen lukeminen myös kotona ja tehdään lukemista näkyväksi. Opetusmenetelmien ja materiaalien valinnassa tulee ottaa huomioon lasten mielenkiinnonkohteet ja aiemmat kokemukset sekä luoda lukemistarpeita, jotta lasten sisäinen motivaatio kehittää lukutaitoa lukijoiden yhteisössä syntyisi ja lapsista tulisi lukemisen harrastajia (Lerkkanen 2017). Kirjavinkkaukset sekä kirjaston/kirjastoauton käyttäminen mahdollistavat tutustumisen kirjallisuuden eri lajeihin ja laajentavat käsitystä erilaisista kirjoista. Yhteistyö kirjaston kanssa rikastaa lasten kokemuksia kirjojen maailmasta.
Lukemaanopettelun alkuvaiheessa tehdään äänne-ja kielitietoisuuden monipuolisia harjoituksia: loruja, riimejä ja leikkejä. Foneemisen tietoisuuden harjaannuttaminen lukutaidon opettelun yhteydessä tuottaa parhaan hyödyn suhteessa lukemaan oppimiseen (Lerkkanen 2017). Lukemista ja lukutaitoa harjoitellaan alkuopetuksessa pelien ja leikkien avulla, jotta lapset innostuvat ja heidän positiivinen lukijaminäkuva vahvistuu. Lapselle sopivien tekstien ja sopivantasoisten kirjojen löytäminen on tärkeää. Ekapelin pelaaminen päivittäin on vaivaton ja useimpia lapsia kiinnostava tapa harjoitella lukutaidon perusteita. Ekapelillä on tutkimusten mukaan ennaltaehkäisevä vaikutus lukemaanoppimisen vaikeuksiin (Lyytinen & Lyytinen 2016). Onnistumisen kokemusten ja positiivisen palautteen kautta lapsille kehittyy positiivinen suhde kirjallisuuteen ja lukemiseen (Kairaluoma 2014). Opettaja luo omalla myönteisellä asenteellaan luokan oppilaille positiivista ja kannustavaa ilmapiiriä.
Lukupiireissä lapset pääsevät jakamaan kokemuksiaan lukemistaan kirjoista vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Kirjailijavierailut ja koko koulun lukutempaukset toimivat innostavina herättelijöinä lukemisen pariin ja osoittavat arvostusta lukemista kohtaan. Koulussa käydään arvokeskustelu lukutaidon tärkeydestä johdon ja opettajien kesken. Huoltajien kanssa keskustellaan lukemisen tärkeydestä vanhempainilloissa ja kodin ja koulun kohtaamisissa. Koulussa pyritään kaikin keinoin ohjaamaan lapsia lukuharrastuksen pariin, sillä lukuharrastus rikastaa mielikuvitusta, kulttuurien tuntemusta, ajattelua ja arkea sekä yleisesti elämänlaatua. (Välijärvi ym. 2002)
Parilukeminen ja yhdessä lukeminen tuovat lukemiseen uutta näkökulmaa. Yhdessä tekeminen kasvattaa luokan yhteishenkeä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, jotka taas ovat perustana sisäsyntyisen motivaation muodostumiselle (Lerkkanen 2017, 43). Lasten motivoiminen lukemisharrastuksen pariin on erinomainen harjoituskeino lukutaidon sujuvoitumiseen ja laajemmin kielen kehittämiseen (Aro ym. 2007). Aktiivisella koulukirjastotoiminnalla voidaan saavuttaa kaikki lapset, myös ne, jotka eivät käy vapaa-ajallaan kirjastossa. Koulukirjaston kehittämisellä ja ajankohtaisten ja kiinnostavien kirjojen saatavuudella voidaan tukea lasten lukuharrastusta koulupäivän aikana.
Lukemista kohtaan liittyviin ennakkoluuloihin ja asenteisiin voidaan vaikuttaa näyttämällä lapselle lukevan aikuisen mallia niin koulussa kuin kotonakin. Kotien sitouttaminen lukemisen harjoitteluun on koulun tehtävä. Kun opettajilla ja vanhemmilla on yhteinen linja tukea lapsen lukutaidon kehitystä, lapsi hyötyy moninkertaisesti verrattuna siihen, ettei yhteistyötä tehdä lainkaan (Darling 2005). Yhteiset keskustelut, tiedon välittäminen lapsen lukutaidon tasosta huoltajille ja huoltajien tekeminen tietoiseksi lukutaidon merkityksellisyydestä tulevaisuudessa lisäävät sitoutumista. Opettajan on hyvä tuoda keskusteluissa vanhempien kanssa esille se, mitä lapsi jo osaa ja mitä mahdollisuuksia ja vahvuuksia lapsella on. Tämä edesauttaa vanhempien myönteistä käsitystä lapsestaan. Vanhempien käsitys lapsesta vaikuttaa siihen millaisena lukijana lapsi kokee itsensä. Lapsen käsitys itsestään heijastuu taas lapsen omaan harjoittelumotivaatioon ja edelleen lukutaidon oppimiseen (Lerkkanen 2017). Vanhempien asenteella ja omalla mallilla on merkitys lapsen harjoittelumotivaatiolle ja lukemisharrastukselle.
LUKEMISEN TEHOSTETTU TUKI
Edellisten yleisen tuen toimenpiteiden lisäksi lukemisen tuen intensiteettiä voidaan lisätä seuraavin keinoin.
Oppilaalle, joka on tilapäisesti jäänyt jälkeen opinnoissaan tai muuten tarvitsee oppimisessaan lyhytaikaista tukea, annetaan tukiopetusta (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014). Tukiopetus voidaan kohdistaa myös ennaltaehkäisyyn, jolloin lukemisen ja kirjoittamisen taitoja voidaan harjoitella tehostetusti pienessä ryhmässä tai yksilöllisesti. Yksilöllistä tukea voidaan antaa mm. räätälöidyillä lukuläksyillä, joihin on yhdistetty palkkiojärjestelmä yhteistyössä kodin kanssa. Tukiopetuksen ja mahdollisesti koulunkäynninohjaajan antaman tuen avulla oppilaan koulumotivaatiota voidaan ylläpitää ja edistymistä seurata systemaattisesti.
Selkokielisen ja helpotetun materiaalin avulla ylläpidetään lapsen motivaatiota. Ääni-ja e-kirjojen kautta lasten sanavarasto paranee ja he voivat kuunnella myös sellaisia kirjoja, joita eivät vielä jaksaisi itse lukea. Kun oppilas saa opettajalta myönteistä palautetta, hän kokee hallinnan tunnetta ja hänen minäkuvansa muodostuu myönteiseksi. Positiivisen minäkuvan kautta oppilas kokee haasteet oppimistilanteina ja toimii tilanteissa tehtäväsuuntautuneesti sekä jaksaa yrittää. Tämä lisää onnistumisen mahdollisuuksia ja sitä kautta positiivinen kierre lukemista kohtaan vahvistuu (Lerkkanen 2017). Opettajalla on suuri merkitys lapsen motivaation ylläpitäjänä ja herättäjänä etenkin ensimmäisinä kouluvuosina (Aunola ym.2006)
Lyytisen (2006) mukaan yli 6% lapsista on erityisen tuen tarpeessa 1.-2.luokalla lukutaidon suhteen. Myöhemmin ilmenevä lukemisen ymmärtämistä vaikeuttavaa lukemisen hitautta esiintyy n. 5%:lla. Mikäli lapsella näyttää olevan ikätovereitaan enemmän vaikeuksia puheen tuottamisessa, kielellisessä ymmärtämisessä, kielellisessä muistissa, nopeassa sarjallisessa nimeämisessä tai fonologisen tietoisuuden taidoissa, on mahdollisten oppimisvaikeuksien selvittäminen aiheellista (Lerkkanen 2017). Opetusta eriytetään ja otetaan oppilaan yksilölliset tarpeet huomioon.
LUKEMISEN ERITYINEN TUKI
Edellisten toimenpiteiden lisäksi lukemisen erityisessä tuessa korostetaan yksilöllisyyttä ja yksilöllistä ohjausta. Tässä vaiheessa koulun erityisopettajan konsultointi ja hänen antama tuki ovat tärkeitä.
Opettaja ja vanhemmat voivat ylläpitää lapsen motivaatiota keventämällä työlästä lukemista esim. vuorolukemisen keinoin. Kuvien käyttö lukemisen tukena helpottaa lapsen suoriutumista. Lapsi ja vanhemmat sitoutetaan räätälöityyn ja päivittäiseen kotiharjoitteluun. Harjoittelumotivaatiota voidaan tukea erilaisin lasta kiinnostavin palkinnoin tai palkkiojärjestelmin.
Todettua lukivaikeutta voidaan kuntouttaa erityisopettajan, puheterapeutin tai neuropsykologin keinoin. Kaikkea toimintaa ohjaa lapsen oppijaminäkuvan ja itsetunnon kehityksen tukeminen ja vahvistaminen. Perustaitojen tehostetulla harjoittelulla vahvistetaan pohjaa lukutaidolle. Ekapeliä suositellaan pelattavaksi useamman kerran päivässä ja aina kun lapsi kokee jäävänsä muista jälkeen. Ekapeliharjoittelun on tutkittu johtavan hyviin tuloksiin (Lyytinen & Lyytinen 2016).
Lähteet
Aro, T., Siiskonen, T. & Ahonen, T. toim. (2007). Ymmärsinkö oikein? Kielelliset vaikeudet nuoruusiässä. PS-Kustannus.
Aunola, K., Leskinen, E. & Nurmi, J.-E. (2006). Developmental dynamics between mathematical performance, task-motivation and teacher’s goals during the transition to primary school. British Journal of Educational Psychology, 76, 21-40.
Darling, S. (2005). Strategies for engaging parents in home support of reading acquisition. The Reading Teacher, 58, 476-479.
Kairaluoma, L. (2014). Sujuvaksi lukijaksi: Lukemisvaikeuksien arvioinnista kohti näyttöön perustuvia interventioita. Jyväskylä studies in education, psychology and social research. Jyväskylän yliopisto.
Karhu, A. (2018). Check in, check out!: käyttäytymisen tehostettua tukea lähikoulussa. Jyväskylän yliopisto.
Laki perusopetuslain muuttamisesta 642/2010; Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet, 2010
Lerkkanen, M.-L. (2017) Lukemaan oppiminen ja opettaminen esi-ja alkuopetuksessa. Sanoma Pro. 1.-4. painos.
Lyytinen, H. (2006) Ihmisen kehitys ja sen riskitekijät huippuyksikön tutkimustulostiiviste. Opetusministeriön ja Oppiminen ja motivaatio huippututkimusyksikön seminaari Oppiminen ja lapsen hyvinvointi koulussa 16.3.2006. Jyväskylän yliopisto.
Lyytinen, H. & Lyytinen, P. (2016). Lukivaikeuksien ennalta tunnistuksen ja ehkäisyn keinot –ja niiden perustelut. Kielikukko 3/2016. Jyväskylä.
Panula, A.M. (2013). Lukemisvaikeudet ja osa-aikainen erityisopetus. Seurantatutkimus esikoulusta yhdeksännen luokan loppuun.
Välijärvi, J., Linnakylä, P., Kupari, P., Reinikainen, P. Malin, A. & Puhakka, E. (2002). Suomen tulevaisuuden osaajat. Jyväskylä: Koulutuksen tutkimuslaitos.