Lukeminen ei ole vain välttämätön taito vaan myös mukavaa ja rentouttavaa ajanvietettä. Jotkut lapset innostuvat lukemaan jo pienenä, toisille se tuntuu olevan pakkopullaa. Varhaislapsuuden lukukokemuksilla on suuri merkitys. Jos kotona on kirjoja ja lapselle on luettu ääneen, hän todennäköisemmin suhtautuu myönteisesti lukemiseen. Opettajalla on kuitenkin mahdollisuus innostaa lukemaan myös ne lapset, jotka eivät lukemisen mallia ole kotona saaneet.

Pakko on huono keino kehittää lukutaitoa, mutta aluksi sitä saatetaan hieman tarvita. Lukeminen kehittyy vain lukemalla, eikä oikotietä ole. Koulussa on siis varattava aikaa lukemiselle ja oppilaat on saatava lukemaan päivittäin. Jotta lukeminen ei maistuisi puulta, luettavien tekstien on oltava lasten mieleen ja oikean tasoisia.

Lapset nauttivat siitä, että heille luetaan ääneen. Monesti oma lukuinto voi lopahtaa siihen, että lukutaito ei riitä niiden kirjojen lukemiseen, jotka tuntuvat kiinnostavalta. Opettaja voi tarjota portin kirjallisuuden ihmeelliseen maailmaan lukemalla kirjoja, joihin lasten oma lukutaito on liian heikko. Samalla tarjoutuu oiva mahdollisuus kirjavinkkaukseen, kun lapset tutustuvat erilaisiin kirjoihin, joita eivät itse osaisi luettavaksi valita.