Luetun ymmärtämisen kehitys on yhteydessä etenkin alkuvaiheen lukemisen sujuvoitumiseen (de Jong & van der Leij, 2002; Stanovich, 1986):mitä sujuvampaa sanojen lukeminen on, sitä enemmän lukijan huomio voi suuntautua tekstin ymmärtämiseen. Sujuvalla lukijalla sanojen tunnistaminen on automatisoitunutta ja lukeminen käy siksi nopeasti.
Lukutaidon automatisoituminen on puolestaan yhteydessä nimeämistaitoihin: kykyyn palauttaa mieleen ja löytää kielellisiä nimikkkeitä muistissa olevasta ”mielen sanakirjasta” ja nimetä esimerkiksi sarjoina esitettyjä kuvia tai esineitä nopeasti ja virheettömästi (Murphy ym., 1988). Nimeämisnopeudella on havaittu olevan yhteyttä nimenomaan lukunopeuteen (Wolf ym., 2000).
”Tutkimuksen tulokset osoittavat sen, että monesti lukemisvaikeus on vaikeus, joka on kohdattava koulupolun kuluessa jatkuvasti ja vuodesta toiseen.Huolestuttava piirre on se, että nimenomaan heikko lukutaito, joka käsittää pulmia sekä sanantunnistuksessa että luetun ymmärtämisessä näyttää olevan sitkein ja pysyvin lukemisvaikeuden muoto.
Osa heikoista lukijoista toki parantaa joko teknistä lukutaitoaan tai luetun ymmärtämistään mutta siirtyminen ei-lukemisvaikeuksisten oppilaiden joukkoon on suhteellisen vähäistä.Voidaan puhua ns. resistenteistä lukemisvaikeuksisista oppilaista, jotka eivät pääse eroon lukipulmistaan pitkäkestoisesta tuesta huolimatta(ks. esim. Andreassen, Knivsberg & Niemi 2006). Pysyvä lukemisvaikeus näyttää esiintyvän pojilla useammin kuin tytöillä. ”
”Mikäli oppilaalla oli kolmannella luokalla luetun ymmärtämisen vaikeus, hänellä oli 72,2 %:n todennäköisyys saada heikko peruskoulun päättötodistus. Pojilla kolmannen luokan luetun ymmärtämisen vaikeudet ennakoivat yhdeksännen luokan heikkoa koulumenestystä 76,2 %:sti ja tytöillä 62,5 %:sti.”
Anne-Mari Panula: Lukemisvaikeudet ja osa-aikainen erityisopetus. Seurantatutkimus esikoulusta yhdeksännen luokan loppuun. 2013. (väitöskirja)